Meille lemmikinomistajille on usein itsestään selvää, että koira tai kissa on mukana myös silloin, kun lähdetään tien päälle. Mutta vaikka oma karvakuono viihtyy kotisohvalla rentona, voi automatka olla sille jännittävä ja joskus stressaavakin kokemus. Siksi on hyvä pysähtyä miettimään: mitä meidän pitäisi huomioida, jotta yhteinen matka sujuisi mukavasti, turvallisesti ja lainmukaisesti?
Tässä artikkelissa jaamme parhaat käytännön vinkkimme siihen, miten teemme automatkasta sujuvan ja turvallisen sekä meille että lemmikille. Lopusta löytyy myös vinkki, jolla yksi meistä rauhoitti koiransa takapenkille yhdellä, hyvin yllättävällä tavalla – eikä siihen tarvittu lääkettä tai herkkuja, vaan aivan muuta.
Lemmikin turvallisuus ajon aikana
Turvallisuus on asia, josta emme tingi – etenkään silloin, kun kyydissä on elävä ja meille rakas matkustaja. Meidän kokemuksemme mukaan lemmikin turvallinen matkustaminen lähtee siitä, että eläin ei ole koskaan irtonaisena auton sisällä. Irtonainen lemmikki voi aiheuttaa vaaratilanteita jo äkkijarrutuksessa, puhumattakaan kolarista.
Meillä on ollut käytössä useita vaihtoehtoja: koiraverkko farmariauton takatilassa, valjaisiin kiinnitettävä turvavyö sekä kolaritestattu kuljetushäkki. Jokaisessa ratkaisussa on omat hyvät puolensa, ja valinta riippuu paljon siitä, matkustaako mukana iso saksanpaimenkoira vai pieni kissa. Me suosimme itse häkkiä silloin, kun autossa on riittävästi tilaa – erityisesti pitkällä matkalla. Häkki on kiinnitetty auton kiinnityspisteisiin, eikä se pääse liikkumaan, vaikka jarruttaisimme voimakkaasti. Erään kerran yksi meistä näki videon pehmeästä kangashäkistä kolaritestissä – ja sen jälkeen valinta oli selvä.
👉 Turvavarusteet autoon – mitä jokaiselta kuskilta pitäisi löytyä?
Tauot, juominen ja liikkuminen matkan aikana
Lemmikki ei ole kone. Se tarvitsee taukoja, vettä ja mahdollisuuden jaloitella, ihan samalla tavalla kuin mekin. Me olemme huomanneet, että tauko kannattaa pitää noin kahden tai kolmen tunnin välein – riippuen siitä, miten lemmikki jaksaa matkustaa. Tauoilla käytämme aina valjaita ja talutushihnaa, sillä edes aidattu levähdyspaikka ei ole täysin turvallinen, jos lemmikki innostuu juoksemaan.
Meillä on autossa aina mukana oma vesipullo ja kokoontaitettava juomakuppi. Näin emme ole taukopaikkojen varassa, vaan voimme tarjota vettä heti kun siltä tuntuu. Lemmikin ruokaa annamme vain tarvittaessa, yleensä vasta perillä, jottei maha ala kiertää kesken ajon. Kerran kävi niin, että koira karkasi huoltoaseman pihalla, koska emme olleet kiinnittäneet talutushihnaa kunnolla. Sen jälkeen lisäsimme pysyvästi mukaan metallikarabiinilla varustetun lisähihnan, joka kiinnitetään vyöhön tai autoon tauon ajaksi.
👉 Miten estää ikkunoiden huurtuminen talvella?
Autoilun opettaminen lemmikille – näin aloitimme
Meillä ei yksikään lemmikki ole syntynyt automatkustajaksi. Olemme opettaneet koirat ja kissat autoiluun rauhallisesti ja vaiheittain. Ensimmäiset ajot ovat olleet lyhyitä: koti–kauppa–koti tai pieni lenkki läheiselle pellolle. Emme ole lähteneet ensimmäisellä viikolla mökkimatkalle tai kyläreissuun. Palkitsemme lemmikin aina onnistuneesta matkasta, joskus nameilla, joskus tutulla viltillä tai omalla lelulla.
Matkustaminen sujuu parhaiten, kun se on lemmikille ennakoitavaa. Sama paikka autossa, sama häkki tai viltti, sama äänimaailma. Meillä on ollut yllättävän hyviä kokemuksia rauhoittavasta musiikista tai jopa äänikirjoista. Eräs meistä soitti takapenkillä jatkuvasti jotain rauhallista puhetta – ja koira rauhoittui paremmin kuin koskaan aiemmin. Tätä kannattaa kokeilla etenkin, jos lemmikillä on taipumusta eroahdistukseen.
Lain näkökulma – mitä laki sanoo lemmikin kuljettamisesta?
Vaikka monet meistä tietävät, että koiraa ei saa pitää sylissä ajon aikana, yllättävän harva tuntee tarkasti lain määritelmän. Eläinsuojelulain mukaan lemmikkiä on kuljetettava tavalla, joka ei aiheuta sille tarpeetonta kärsimystä tai vaaraa – eikä muille matkustajille. Poliisi voi pysäyttää ja sakottaa, jos lemmikki on irrallaan, hyppii kuskin päälle tai häiritsee ajamista.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että kyse ei ole vain laista. Jos tulee onnettomuus ja lemmikki ei ole ollut kiinnitettynä tai suojattuna, vakuutusyhtiö voi evätä osan korvauksista. Tästä syystä olemme tehneet päätöksen, että lemmikki kulkee aina joko valjaissa, häkissä tai verkkotilassa – ei koskaan vapaana.
Miten ehkäisemme lemmikin pahoinvointia ja stressiä matkalla?
Aivan kuten ihmisilläkin, myös lemmikeillä voi esiintyä matkapahoinvointia ja stressiä. Meillä on ollut koiria, jotka alkavat kuolata jo parin minuutin ajon jälkeen, sekä kissoja, jotka mouruavat tauotta koko matkan.
Tällaisissa tilanteissa on tärkeää pysyä rauhallisena ja huomioida eläimen yksilölliset reaktiot. Pahoinvointi voi liittyä liikkeen aiheuttamaan epämukavuuteen, mutta usein taustalla on pelko tai epävarmuus.
Me pyrimme estämään pahoinvointia huolehtimalla siitä, ettei lemmikki syö suurta ateriaa juuri ennen lähtöä. Autossa huolehdimme hyvästä ilmanvaihdosta, vältämme voimakkaita hajuja ja yritämme ajaa mahdollisimman tasaisesti. Joskus pelkkä paikka autossa tekee eron – toiset lemmikit voivat pahoin takatilassa mutta matkustavat etupenkin jalkatilassa rauhallisesti (turvallisuus huomioiden).
Meillä on ollut tilanteita, joissa yksinkertainen vaihto autossa auttoi heti. Ja yhdellä kertaa ratkaisuksi riitti pehmeä alusta, joka esti liukastelun mutkissa.
Jos pahoinvointi on toistuvaa, olemme keskustelleet eläinlääkärin kanssa. On olemassa reseptivapaita ja reseptilääkkeitä, jotka voivat auttaa vaikeissa tapauksissa. Me kuitenkin suosittelemme aina ensin kokeilemaan luonnollisia keinoja – eikä koskaan ensimmäistä kertaa pitkällä reissulla.
Kissat ja koirat – eroaako niiden matkustaminen?
Vaikka monilla meistä on koira, olemme matkustaneet myös kissojen kanssa – ja se on aivan oma maailmansa. Kissa ei sopeudu autoiluun yhtä nopeasti kuin koira, eikä sitä voi viedä tauolle ulos samalla tavalla. Me pidämme kissan aina kuljetuskopassa, joka on kiinnitetty turvavyöhön tai sijoitettu tukevasti jalkatilaan.
Kissoille on tärkeää, että kuljetuskoppa on tuttu ja että se tuoksuu “kodilta”. Me asetamme kopan pohjalle kissan oman viltin tai vaatekappaleen, jossa on omistajan tuoksu.
Rauhoittavat feromonisuihkeet ovat meillä olleet apuna erityisesti pitkillä siirtymillä. Kissan kohdalla tauot ovat enemmän tarkoitettu meille kuin eläimelle – se ei halua tulla ulos kopasta. Mutta on tärkeää pitää auto viileänä ja hiljaisena, jos kissan pitää olla kyydissä useita tunteja.
Yöpyminen ja hotellit lemmikin kanssa – mitä otamme huomioon?
Jos automatka kestää useamman päivän tai sisältää yöpymisen, varmistamme aina etukäteen, että majoituspaikka hyväksyy lemmikin. Me olemme törmänneet hotelleihin, joissa lemmikit ovat sallittuja vain tietyissä huoneissa tai lisämaksusta – ja joskus täysin kiellettyjä. Varausvaiheessa tarkistamme säännöt ja laitamme niistä kuvakaappauksen talteen siltä varalta, että vastaanotossa tulee epäselvyyksiä.
Yöpymiseen liittyy myös käytännön järjestelyjä. Me tuomme omat viltit ja alustat, jotta lemmikki ei likaa tai karvaa hotellin lakanoita. Ruoka- ja juomakupit kulkevat mukana, samoin pieni pyyhe tassujen kuivaamista varten. Yksi meistä on ollut tilanteessa, jossa koira haukkui huoneessa yksin ollessaan ja siitä tuli valitus – sen jälkeen olemme varautuneet pitämään eläimen mukanamme esimerkiksi aamiaishuoneessa, jos se sallitaan.
Mitä pidämme aina mukana automatkalla lemmikin kanssa?
Kun matka alkaa, emme enää halua miettiä, puuttuuko jotain. Meillä on käytössä lista tavaroista, jotka pakkaamme mukaan jokaista pidempää reissua varten:
- Turvallinen kuljetusratkaisu: häkki, valjaat tai verkko, tilanteen mukaan
- Juomavesi ja kokoontaitettava kuppi: aina helposti saatavilla
- Viltit ja alusta: tutut hajut rauhoittavat
- Pyyhe ja kosteuspyyhkeet: siistimiseen ja tassujen kuivaamiseen
- Nameja ja leluja: motivaatioksi ja ajanvietteeksi
- Kakkapusseja ja siivoustarvikkeet: jokaiselle tauolle
- Matkapakkaus ensiapuun: kynsisakset, punkkipihdit, sideharso
- Vara-alus ja suojapeite: auton penkin tai takaluukun suojaamiseen
Tällä listalla selviämme suurimmasta osasta yllättävistä tilanteista. Ja mikä tärkeintä – kun lemmikillä on hyvä olla, matkustaminen on meillekin rennompaa.
Kun kaikki menee pieleen – mitä opimme
Yhdellä talvisella reissulla meillä oli kyydissä kaksi koiraa, joista toinen oli nuori ja kokematon matkustaja. Ensimmäiset 20 minuuttia meni hyvin, mutta sitten auto pysähtyi liikennevaloihin ja koira sai paniikkikohtauksen. Se rimpuili valjaista pois, haukkui ja yritti hypätä kuskin syliin. Tilanne oli niin kaoottinen, että meidän oli pakko pysähtyä tien sivuun.
Tapaus opetti meille monta asiaa: varusteiden täytyy olla paitsi mukavia myös kestäviä. Valjaat eivät saa olla sellaiset, joista eläin voi peruuttaa ulos. Meidän pitää totuttaa lemmikki paitsi ajamiseen, myös taukoihin ja liikenteen ääniin.
Ja ehkä tärkein oppi: vaikka meillä olisi kaikki varusteet kunnossa, eläin on aina eläin – ja siksi meidän pitää osata lukea sen käytöstä. Sen jälkeen olemme aloittaneet kaikki uudet reissut hiljaisessa ympäristössä ja valvotusti.
Meidän vinkit onnistuneeseen lemmikkimatkaan
Pitkät matkat voivat olla sekä meille että lemmikille väsyttäviä. Siksi suunnittelemme reitin etukäteen taukopaikkojen ja levähdyspaikkojen mukaan. Meillä on aina mukana pieni pakkaus: vettä, lemmikin oma viltti, yksi tai kaksi tuttua lelua ja pieni ensiapupakkaus. Jos olemme liikkeellä kesällä, varmistamme että autossa on toimiva ilmastointi – eikä lemmikkiä jätetä koskaan yksin kuumaan autoon, ei edes hetkeksi.
Yhdellä reissulla meillä oli koira, joka oksensi takapenkille juuri ennen perille pääsyä. Siitä lähtien meillä on ollut aina mukana ylimääräinen viltti, pyyhe ja muovipusseja. Oppi tuli kerralla, mutta nyt olemme aina valmiita pieniin yllätyksiin.
